Kirjoitin viime vuoden lopussa edelliseen blogiini seuraavasti:
Aloittelevalle fongarille vähemmän vaatimaton tavoite 40 lajia Suomesta koukkupyydykseen vuonna 2013 on täten asetettu. Yritän kertoa tässä blogissa vuoden tapahtumista sellaisina kuin itse olen tilanteet vesillä kokenut. Toivottavasti teksteistä löytyy jotain hyödyllistä tai viihdyttävää jollekulle lukijoista
Aloittelevalta fongarilta kuultu isosuinen tavoite ei siis ihan toteutunut 39 lajilla, mutta lähelle päästiin kuitenkin. Puuttuvista lajeista kutkuttavia muistoja syntyi ainakin ankeriaasta jota tarjottiin jo käsipinnaksi, työllä ja tuskalla pyydystetyn hieta/liejutokon määritys uuvahti näytekuvan liiaan heikkoon laatuun ja lieneekö joku muukin ohariksi jäänyt laji käynyt jo kurkistamassa syöttiä? Muistoja jotka saattoivat hiukan kirvellä tilanteen ollessa päällä, mutta jotka ehkä säilyvät mielessä pidempään ja myöhemmin jopa naurattavatkin, kuin ne tyylikkäästi ensimmäisen vartin aikana 'oikeaoppisesti' pyydetyt kalat(?)
Riemukkaampia hetkiäkin oli, tuuria mukana roppakaupalla ja niin edespäin. Itse pähkäillyltä paikalta löydetty iso seipi, vaikea mustatokko paikasta josta maratoonareillakin oli heikosti tietoa, miekkasärjen hoitaminen kilpaonkikausien oppien perusteella suunnitellulla täsmäkeikalla Lappeenrantaan, ja olihan niitä hyviä onnistumisia ehkä pari muutakin.
Kokonaan minulle uutena kalastuslajina perhokalastus on jo nyt eniten käyttämäni kalastustapa avovesiaikana. Ilman fongausta olisin tuskin lähtenyt siihenkään touhuun mukaan. Lirkkiminen lampun valossa on myöskin kokemus, jota suosittelen myös fongausta harrastamattomille vapakalastajille, vaikkapa kokeiluna. Kalojen käytöksestä oppii aina uutta ja todellinen yllätys ainakin minulle oli, miten paljon kaloja on yleensä näkyvissä pimeän aikaan!
Toki nälkää tekemiseen jää varsin aktiivisen vuoden päättyessäkin. Kämmätyt lajit ovat edelleenkin nostaneet osakkeita omassa arvostuksessani, mitä tein väärin ja onko tehdyistä virheistä mitään opittavissa? Sulkava, liejutokko, toutain ja karppi ovat varmasti mukana ensi vuoden kalastussuunnitelmissani, vaikken mitään vuositavoitetta asetakaan. Ja onhan niitä muitakin: ankerias, nokkakala, piikkikampela, sampi, kirjoeväsimppu, muikku, nieriä ja varmaan monia sellaisiakin, joiden käyttäytymisestä ja kalastusmenetelmistä emme yksinkertaisesti tiedä vielä tarpeeksi.
Uskon että 50 lajia vuodessa Suomesta on tehtävissä, mutten itse aio enää yrittää kerätä isoa vuosilajimäärää. Kalastan paljon ja yritän rajata kaikki vähänkään suorittamiseen vihjaavat projektit kilpapilkintään, jossa siinäkin riittää tekemistä. Suuri osa lajeista on melko helppo saada, kunhan on ensin keksinyt oikeat paikat ja pyyntiajat kokemuksen kautta. Ensimmäinen vuosi lajeja keräten onkin tässä suhteessa antoisa, uutta tietoa ja kokemusta kertyy jatkuvalla syötöllä. Toisaalta taas lajin y kuittaaminen samasta kivenkolosta 15 vuotta peräjälkeen, enpä tiedä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti