Sadepäivän made

Viikolla syntyi idea koittaa onkia madetta mökin lähijoesta. Kuten tätä blogia aikaisemmin lukeneet hyvin tietävät, näistä lähialueen vesistä kuulopuheiden perusteella poikineista ideoista ei ole syntynyt tulosta juuri nimeksikään. Mutta lauantain tekeminen keleineen oli tilanteessa jossa pieni keikka lähijoelle ei ottaisi mitään, jossei toisaalta antaisikaan.

Siivutan fileerausveitsellä ohuita paloja lounaaksi ostetun kirjolohen pyrstöpuolesta syöttirasiaan, pohjapunttivermeet ja kamera mukaan ja matkaan. Perillä joki näyttää lupaavan samealta ja tulvivalta madetta ajatellen. Pikkuhiljaa yltyvän sateen ja erittäin harmaan kelin vain parantaessa tilannetta!

Heitän ongen syväksi arvelemaani kohtaan jokiuomaa, ja pohjapuntin uppoaminen tuntuu kestävän jokusen sekunnin. Erittäin lupaavaa. Yritän saada ongen mahdollisimman samaan kohtaan heitosta riippumatta lukitsemalla siimapituuden haspelipuolan siimakynteen. Suunnan heitolle otan vastarannan kumollaan olevasta veneestä. Made löytää kyllä rasvaisen kalanpalan ennen pitkää, jos yleensä on syönnillään kuopassa. Puntti pysyy hyvin paikallaan virrassa, mutta varmuudeksi laitan koukkuun kertaalleen vielä rasvaisemman ja isomman palan kirjolohta. Ja jään odottamaan.

Ajassa 11.55, noin 25 minuuttia aloituksesta olen juuri saanut silmälasien pyyhkimisen sadepisaroista päätökseen, kun näen vavan kärjessä liikettä. Odotan hetken, kunnes tempaisen vastaiskun. Kala tuntuu selvästi, muttei mitään havaintoa lajista. Ensimmäinen välähdys veden pinnassa kertoo kukas se siellä, made.

Lukuisat vastaavien aivoitusten tuloksena syntyneet hylsykeikat saavat tämän nimenomaisen piston tuntumaan hienolta saavutukselta. Tosin alkuperäinen kunnia ja tunnustus täytyy antaa sille tuntemattomalle kalamiehelle, joka on keksinyt näinkin, perinteisten onkiteorioiden näkökulmasta katsoen järjenvastaisen tavan kalastaa madetta mudansekaiselta syysjoelta.

Tasalukujen ja tavoitteen kannalta kiinnostava 40 lajia kalenterivuodessa edellyttäisi nyt härkäsimpun lisäksi jotain toistakin lajia seurakseen. Omien suunnitelmien kannalta aikainen made antoi nyt kaksi kuukautta aikaa hoitaa nämä kaksi puuttuvaa lajia, mitä nyt sitten olisivatkaan.

Liejutokko hylsyksi

RKTLn tutkijat ystävällisesti kollasivat kuvani. Kuvan laatu ei riitä lajin varmaan määritykseen, kylkiviivan suomujen määrä varmistaisi ja taaemman selkäevän ruotojen määrä vahvistaisi lajin.

Heitin kalan pois, joten 37 on edelleen virallinen vuosilajimääräni. Lähden luonnollisesti yrittämään madetta ja härkäsimppua, mutta 40 lajin katkaiseminen alkaa olemaan melko tuurissa näillä näkymillä.

Mietteitä ison kalan onginnasta

Kävin lauantaina yrittämässä sampea Myllykosken Ponnilla. Tulos oli negatiivinen potentiaalisten fongauslajien eli sammen ja karpin osalta. Sain hyviä ohjeita fongari Jani Hakkaraiselta, joka oli kaverinsa kanssa onnistunut koukuttamaan Ponnin keikalla sekä sampia että karppeja. Päivä ei nyt kuitenkaan ollut sammen, kalat olivat mitä ilmeisimmin vaihtaneet paikkaa tai syöntihuumori oli muuten heikentynyt viikolta.

Janin kanssa jutellessa oivalsin, miten paljon olenkaan omassa vuosiprojektissani laiminlyönyt ison kalan onkimiseen kunnolla keskittymistä. Kalan houkuttelu ennakkosyöttämällä on ollut satunnaista, välineenä yleensä yksi heittovapaan kiinnitetty pohjapuntti satunnaisella syötillä varustettuna ja muovipussiin nojaamassa. Yökalastuksen lähes täydellistä puuttumista tietenkään unohtamatta. Niinpä tuloksetkin ovat olleet heikkoja. Perhokalastuksen detaljeihin olen panostanut aivan eri tavalla, eikä näin ollen ihme että myös kohdelajit löytyivät suhteellisen helposti.

Boiliet, värimaissit, matohakkelus, kaksi vapaa käyttöön, karppikoukut, kunnon vapatuet ja tärpinilmaisimet. Noista voisin ainakin aloittaa, jos ensi vuonna aikaa ja kärsivällisyyttä riittää ison onkikalan jahtaamiseen.

Jani antoi hyväksyntänsä koukku- ja siimavalinnalleni sammen tavoittamiseksi, mutta vaikeni kohteliaasti  muiden säätöjeni satunnaisuudesta...

Sampi oli viikolla käynyt hyvin onkeen melko pienellä alueella, kun sitä oli houkuteltu matohakkeluksella. Kontaktit rannan tuntumasta olivat tulleet kuulema usein lähes välittömästi. Oma ongintani oli jatkuvaa ahventärppien seuraamista, siis siihen asti kun hyvässä lihassa oleva noin 6-7 kilon hauki ampaisi aivan jaloissa ylös penkasta sisään kelaamani ahvenen perään. Päivän kalastollinen piristys, jos näin voidaan sanoa ;)

40 lajin tavoitteen kannalta puuttuvat kohdelajit olisivat nyt lähinnä liejutokko, made ja härkäsimppu. Toki yritän myös paria yllätysbonusta, mutta paha kompasteluni karpin, toutaimen ja sulkavan kanssa ei odota liikoja noiden vaikeampien lajien näkemisestä listalla.