Perhokalassa

Koskia ja järviäkin on tullut kierrettyä aika paljon viime kuukausina. Vimpa- ja turpakalastus on olosuhteiden pakosta keskittynyt ensin mainittuun lajiin, sillä turpa on ollut vakiopaikalla vähälukuisempi ja -kokoisempi kuin vuotta aiemmin.

vimpa

Korttikoskilla kirjolohi- ja taimentapahtumia on tullut harvakseltaan, mutta kuitenkin pientä isompaa edistymistä on havaittavissa viime vuodesta. Tässä malliksi yksi nymfin pettämä istukas Hartolasta:

Lajeja perhokalassa on kertynyt tähän mennessä 12. Kovassa yrityksessä seuraavaksi ovat puronieriä, siika, sorva ja ehkä seipikin. Periaatteena on kuitenkin 'hoitaa' lajit ihan peruskalastuksen yhteydessä, seipi ja sorva vaatinevat toki hiukan erityiskikkailua paikkojen suhteen ;)

Oman ajankäytön suhteen vuoden vilkkain avovesikalastuskausi on piakkoin alkamassa. Ja se kylmä kesä ei ole nyt ihan niin paha asia, jos täpläkala on ensimmäisenä mielessä lomalaitumille lähtiessä...

Tilanne helmikuun lopussa

Jäät ovat nyt ehkä lähdössä jo toistamiseen kesken kauden, ja motivoituminen sitomaan perhoja pilkkimisen sijaan saattaa olla tosiasia, jos säätyyppi ei tästä pian oleellisesti muutu.

Varsinainen 'talviloma' joulun aikaan meni juurikin perhonsitomiseksi jäätilanteen takia. Hyvänä puolena heikot sidontataitoni kasvoivat kohisten, huonona puolena, olen aina mielummin kalassa kuin kotona ädläämässä pyytöjä...

Pilkkikisoissa menestykseni on ollut heikkoa, selkeästi vaatimattomampaa kuin viime vuonna. Motivaatio on ollut kohdallaan ja yritystä kisoissa on riittänyt, mutta jotain vain uupuu. Ehkä se tästä vielä, jos nimittäin jäitä riittää, periksi ei anneta!

Fongauksen kannalta mielenkiintoisia uusia talvipilkkikalalajeja on tälle talvelle tullut sorva Karisjärven kisoista ja salakka Vihtijärven morritreeneistä. Plus 30 vuotta nuokin lajit ovat pilkkejäni onnistuneet väistelemään.

Näitä ja muutamia muita riittää perhorasioissa nyt satoja huhti-toukokuun perhokauden aloitukseen: